Mami. Herra Vilpittömyys.

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 19.4.2016

Sivistyssanakirja määrittää sanan vilpitön seuraavasti: rehellinen, totuudellinen, suora, teeskentelemätön, avoin. Adjektiivina vilpitön on aito, rehellinen, jolla ei ole taka-ajatuksia.

Valitettavasti harvoin nykymaailmassa sanakirja on hiirenkorvalla tästä kohtaa. Vapaaehtoistyön tekijät vähenevät. Ymmärrettävistäkin syistä. Paikoitellen vapaaehtoistyön vilpittömyys on kyseenalaista. Harvinaista ja äärettömän kunnioitettavaa on pyyteetön työ toisten hyvinvoinnin hyväksi ilman omia tarkoitusperiä. Onneksi näitäkin ihmisiä vielä on.

Kevättalvella 1989 tutustuin yhteen vilpittömimmistä ihmisistä, jonka kanssa olen samoja polkuja saanut kulkea. Silloinen PPT:n päävalmentaja Pauno Kymäläinen kutsui minut edustusjoukkueen harjoituksiin. Ensimmäisenä minua oli vastassa Jorma Murto. Kaikki tunsivat hänet jo silloin nimellä Mami.

Mami oli tehnyt jo pitkän uran pelaajana ja juniorivalmentajana, mutta oli nyt aloitteleva edustusjoukkueen huoltaja. Tästä tulikin hänen julkisin roolinsa varsinkin 90-luvulla, josta hänet muistetaan ympäri Suomea. Hetken edustuksen mukana oltuani sain häneltä jalkapallokengät. Elämäni ensimmäiset ilmaiset futiskengät! Se on pelaajalle erittäin iso asia. Kengät olivat monta numeroa liian isot ja nykyrahassa 25 euroa. Tämä ei haitannut, koska Mami sanoi niiden olevan hyvät. Ja totta kai Mamia oli uskominen.

Vilpitön halu auttaa toisia ihmisiä ei tarvitse yhteistä kieltä. Brasilialaiset olivat olleet hetken jo Suomessa ja Mamilla sattui auton kanssa pieni haaveri. Mahtoiko olla niin, että hän myöhästyi hieman jostakin paperille piirretystä kellonajasta ja paikasta. Mutta Mamilla oli hyvä syy ja sen hän kertoikin käsien avustuksella. ”Minä. Mazda. PUM! PUM!” Asia tuli ymmärretyksi.

Työuransa Mami teki Postin palveluksessa. Siihen aikaan työpäivät loppuivat jo kello 10 aikoihin, joten futikselle ja ihmisten auttamiselle jäi hyvin aikaa. Tosin silloin tällöin työpäivät saattoivat venyä lähes 11:een, koska kaikki ”Kuukkarin” rouvat halusivat vaihtaa kuulumiset Mamin kanssa. Joulunajan kierros kesti pitkään, kun joka taloudesta ystävällinen ja iloinen mies sai jonkun lahjan.

Tänä päivinä seurat joutuvat pohtimaan, kuka tai ketkä hoitavat arkipäivän juoksevia pikku asioita, joita on paljon ja ne tulevat usein yllättäen. Ennen tätäkään ei tarvinnut pohtia. Mami hoiti. Kaiken. Aina.

Usein loppukaudesta suuri määrä työtä toisten hyvinvoinnin eteen alkoi hieman väsyttää. Käytännössä joka vuosi Mami kertoi syyskuussa tämän olevan hänen viimeinen kautensa. Mutta jo heti marraskuun alussa hän ihmetteli ja huhuili Karhuhallissa kahvipannu kuumana. Missä kaikki ovat? Uusi kausi alkaa. Valmiina auttamaan.

Haastan kaikki vaalimaan vilpitöntä ja hyväntahtoista elämäntapaa. Niin meidän kaikkien on parempi. Vilpitön, ystävällinen ja hyväntahtoinen ihminen, aviopuoliso, isä ja isoisä on poissa. Uskon puhuvani kaikkien Mamin kanssa eri vuosikymmeninä toimineiden puolesta.

Kiitos Mami! Lepää rauhassa. Me hoidetaan kyllä nämä pallot, liivit, tötsät ja muut tästä eteenpäin.

”Mami” Jorma Johannes Murron muistoa kunnioittaen.