Länsi-Suomen piiri - suunnannäyttäjä

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 22.12.2016

Palloliiton Satakunnan ja Turun Piirit yhdistyvät vuoden vaihteessa ja vanhat piirijaot jäävät historiaan. Uusi piiri on tulevaisuudessa nimeltään Länsi-Suomen Piiri. Pelaajia on yhteensä yli 20 000 ja seuroja 115, joista lopettavan Satakunnan Piirin alueelta tulee melko tarkasti kolmannes. Luvut tekevät uudesta piiristä Suomen toiseksi suurimman, joka antaa selkänojaa myös isommissa pöydissä. Toimistot säilyvät sekä Porissa että Turussa.

Yhdistymisen päätarkoitus on pelaajien parempi arki ja hallinnon järkeistäminen.  Monia nykyisiä toimenkuvia voidaan yhdistää nykytekniikan ansionsa. Resursseja vapautuu lisää seurojen ja pelaajien kehittämiseen.

Suomen Palloliitossa on käynnistynyt iso kehityshanke, joka kulkee nimellä Seurojen Palloliitto. Hankkeelle nimitettiin ulkopuolinen projektitiimi 12. joulukuuta. Hankkeen tarkoituksena on selvittää vallitseva nykytila, tehostaa toimintaa ja poistaa lukuisia turhia väliportaita.

Tällä hetkellä Suomessa on 12 piiriä ja jokaisessa useita valiokuntia. Palloliitossa ja piireissä pidetään yhteensä noin 400 virallista kokousta vuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä kokousta joka viikko jokaisessa piirissä ja Palloliitossa.

Uusi Länsi-Suomen piiri näyttää esimerkkiä oma-aloitteisesti koko suomifutikselle. Piirien määrä tullee lähitulevaisuudessa merkittävästi vähenemään tai ne tulevat poistumaan jopa kokonaan. Päätöksiä tehdään mahdollisesti jo 2017 loppupuolella.

Uskon että yhdistyminen on hyvä asia porilaisen ja satakuntalaisen futiksen kannalta. Meillä on paljon opittavaa varsinaissuomalaisilta jalkapallon saralla.

Konkreettisin muutos vanhemmille ja pelaajille nähtäneen uusien joukkueiden muodossa. Varsinkin niissä sarjoissa, joissa joukkueita on ollut niukasti. Myös eritasoisia sarjoja on tulevaisuudessa helpompi järjestää, kun osallistuvia joukkueita on enemmän. Vaikka pelimatkat paikoitellen saattavat lisätä hieman kustannuksia, varmistetaan monasti harrastuksen jatkuvuus ja mielekkyys. Tämä koskee myös aikuisten sarjoja.

Resursseja kohdennetaan myös suoraan seurojen ja seuratyöntekijöiden kehittämiseen ja kouluttamiseen. Sama koskee valmennuksen tason nostamista. Tämä koskee sekä poika- että tyttöpelaajia. Toivoa sopii, että seurat ottavat tämän avun ja uudet tuulet ennakkoluulottomasti vastaan.

Turun suunnalta saamme varmasti hyvää oppia ja kokemuksia valmennuspuolelta ja pääsemme lähemmäs laadukasta kilpatoimintaa tekeviä seuroja kuten Inter, TPS, TuNL ja KaaPo. Satakunnalla on selkeästi annettavaa Grassroots-toiminnassa, pelaajamäärän kasvattamisessa ja yleisessä lajipromootiossa.

Palloliittoa, piirejä ja koko suomalaista jalkapallorakennetta on kritisoitu jäykkyydestä, ummehtuneisuudesta ja himmelimäisestä rakenteesta. Aiheestakin. Tämä raskas ja monimutkainen hallintomalli on saanut monen visionäärin nostamaan kädet pystyyn jo ennen kättelyä.

Satakunnan ja Turun piirien luottamushenkilöitä on syytä onnitella ennakkoluulottomasta ja viisaasta pioneerihengestä. Satakunta ja Turku näyttävät suuntaa muulle Suomelle uuden organisaation myötä. Yleensä parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun rakentaa organisaation omista lähtökohdistaan, faktoihin perustuen, itselleen parhaaksi ja itsenäisesti.