UEFA on käyttänyt vuosien varrella kymmeniä miljoonia euroja Respect -teeman markkinointiin. Respect -teeman ajatus on yksinkertaisesti kunnioittaa pelikaveria. Ihonväriin, asemaan tai pelipaidan väriin katsomatta.
Seurasin sosiaalisessa mediassa erään urheiluseuran 50-vuotisjuhlia. Kyseessä ei ollut jalkapalloseura. Kuvien ja tekstien välityksellä huokui suuri keskinäinen kunnioitus. Mieleeni nousi kysymys. Onko suomifutiksen suurin ongelma keskinäisen kunnioituksen puute? En puhu edes haasteesta. Puhun ongelmasta. No Respect.
Suurin kivi pelikengässä on seurojen välinen yhteistyö. Valitettavan totuudenmukainen on huumoriksi tarkoitettu lause kentän laidalta. ”Suomalaisen jalkapalloseuran pahin vihollinen on toinen suomalainen jalkapalloseura.” Apulantaa lainaten. ”Pahempi toistaan, kumpikin on. Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan. Sokeina toistaa, lausetta samaa. Kuinka ne on tässä oikeessa.”
Valitettavasti kunnioituksen puute näkyy jokaisella tasolla. Liittokokouksen aattoyönä ehdokkaan vahvuuksien kertominen unohtuu. Toki vääristellään ”Masan” tokaisua 70-luvulta. Vai oliko se vielä kultaista 60-luvun loppua? Paikoitellen piiritasolla tullaan sukille jalkapohjat edellä. Edestä ja takaa. Seurojen A ja B välinen, pelaajien kannalta fiksulta vaikuttava yhteistyö, kaatuu vuoden 1985 tapahtumiin. ”Penan” lahjakas pelaaja siirtyi seurasta A seuraan B. Silloisiin D-junioreihin. ”Penalla” on vieläkin kova ääni. Seurassa A ei muuten silloin ollut edes D-junioreita.
Seurojen sisällä on jännitteitä ja erilaisia heimoja. Osa jalkapalloihmisistä ja -seuroista julkaisee virallisilla kanavillaan mitä sattuu. Ja vanhemmat. Vastustajaseuran sydämestään jalkapalloa rakastava poika tai tyttö epäonnistuu yrittäessään parhaansa. Sitä pitää kentän laidalla oikein porukalla vahingoniloisena hurrata? Oletteko muuten miettineet? Miten alle kouluikäisen mielestä joku toinen seura ja sen pelaajat ovat ”ihan tyhmiä”. Saanko arvata? Ovat kuulleet sen joltakin ”aikuiselta”.
Jalkapallo on ylivoimaisesti Suomen harrastetuin laji. Lisenssipelaajia on noin 130 000. Jalkapallo on ylivoimaisesti maailman eniten kilpailtu laji. Käytännössä kaikki maailman maat haluavat olla hyviä jalkapallossa. Olemme pieni maa pohjoisessa ja osa liikunnallista lahjakkuutta suuntautuu myös muihin lajeihin. Miten kuvittelemme näkevämme lippulaivamme Huuhkajat arvokisoissa, jos emme itse kunnioita toisiamme ja vedä yhtä köyttä? Ja vielä samaan suuntaan.
Muussa tapauksessa käy kuten Juicen laulussa. ”Päin helvettiä menee mutta ei voi valittaa. Rima pysyy paikallaan kun riman alittaa. Tavoitteestaan luopuu silloin kun sen tiputtaa. Vastustaja havahtuu ja juhlan liputtaa.” Meillä kaikilla on paremman jalkapallokulttuurin luomisessa henkilökohtainen vastuu.
Urheilussa pitää olla kilpailua ja vastakkainasettelua. Siksi urheilu alun perin syntyikin. Mutta siitä ei ole nyt kyse. Kunnioita tästä eteenpäin muuallakin kuin lähipiirissäsi toimivaa jalkapalloihmistä. Ihonväristä, asemasta tai pelipaidan väristä riippumatta. Näin meillä on mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.
Suomifutis United. Respect!
