Kyl määki yhreksäkyl luvul

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 31.5.2016       Olen viime vuosina tavannut satoja porilaisia jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä. Suurin osa haikailee 90-luvun kulta-aikojen perään. ”Kyl määki sillo 90-luvul kävi kattoos pelei” muistelee lähes jokainen. Olen aina kysynyt välittömästi: ”Miksi et käy enää?”. Vastaukset ovat olleet pääsääntöisesti epämääräistä muminaa ja selityksiä. Suomi todellisena urheilumaana on illuusio. Silmiinpistävin seikka on seurojen yhteisöllisyys ja merkitys ympäröivälle yhteisölleen. Tai sen puuttuminen. Kuten monissa yhteyksissä on usein mainittu, menestyksen perään myös me suomalaiset olemme persoja. Peräänkuulutan todellista urheilukulttuuria, jossa vaikkapa seuran edustusjoukkueen sarjataso ei määritä sitä, miten seuraan suhtaudutaan. Valitettavaa sanoa, mutta liian moni porilainen elää jalkapallon osalta vieläkin kultaisella 90-luvulla. Henkisissä DVD -soittimissamme soi vieläkin Virve Rosti ja Menneisyyden Vangit.  Ne ajat ovat upea muisto ja lähellä kaikkien sydäntä. Hyvä niin. Niin minunkin. Niitä ei meiltä kukaan ota pois. Mutta Lapinlahden Lintuja lainaten: ”Ennen oli ennen ja nyt on nyt”. Tällä hetkellä paras porilainen jalkapallojoukkue on Suomessa sijalla 22. Se oikeuttaa Ykkönen kymmenenteen sijaan. FC Jazzin budjetti on 3-4 kertaa pienempi kuin suurimpien Ykkösen seurojen tai pienempien Veikkausliiga-seurojen. Euroissa tämä on noin puoli miljoonaa. Tällä hetkellä porilaisen joukkueen matka Veikkausliigaan on todella paljon pidempi kuin suurin osa ihmisistä edes ymmärtää. On hyvä muistaa, että esimerkiksi 90-luvulla FC Jazzin tulonhankintakanavat olivat aivan erilaiset kuin tämän päivän urheiluseuroilla. Porin seutukunta on seitsemänneksi suurin asukasluvultaan ja kahdeksanneksi suurin työpaikkamäärältään. Eikö teoreettisesti mene niin, että Porissa tulisi pelata Veikkausliigaa? Miksi olemme sitten niin kaukana? Seura, yleisö ja yhteistyökumppanit muodostavat menestyksen perustan. Mikäli joku näistä kolmesta asiasta ei ole kunnossa, menestystä harvoin tulee. Seurojen pitää huolehtia yleisesti arvostaan yhteisölleen, ulkoisesta viestinnästä, tuotteistamisesta ja myynnistä vain muutamia mainitakseni. Yhteistyökumppaneiden pitää kantaa vastuunsa suhteessa kokoonsa. Ei voi olla niin, että konsernin ja toiminimen panostus on samansuuruinen. Minkä kaupunki ja kukin yhteisö ansaitsee, voi helposti tarkastaa omista yleisömääristään. 500 000 suomalaista on tekemisissä jalkapallon kanssa viikottain. Suomessa pelataan 59 000 jalkapallo-ottelua vuodessa. Mikäli jokainen 500 000:sta kävisi katsomassa yhdenkin ottelun viikossa, olisi jokaisen ottelun matemaattinen katsojakeskiarvo noin 440 katsojaa per ottelu. Siis jokaisen ottelun. Moniko seuran toimihenkilö käy edustusjoukkueen peleissä? Kuinka moni vanhempi käy peleissä? Kuinka moni jalkapalloihminen käy peleissä? Yksittäisen ihmisen suurin tuki seuralleen ja yhteisölleen on käydä otteluissa. Ostaa pääsylippu ja käyttää palveluita. Näin seura saa resursseja kehittyä ja sen kiinnostavuus lisääntyy yhteistyökumppaneiden silmissä. Koska sinä olet viimeksi käynyt oman joukkueesi jalkapallo-ottelussa ja nauttinut pelistä paikan päällä? käyttää palveluita. Näin seura saa resursseja kehittyä ja sen kiinnostavuus lisääntyy yhteistyökumppaneiden silmissä. Koska sinä olet viimeksi käynyt oman joukkueesi jalkapallo-ottelussa ja nauttinut pelistä paikan päällä? 500 000 tuhatta suomalaista on tekemisissä jalkapallon kanssa viikottain. Suomessa pelataan 59 000 jalkapallo-ottelua vuodessa. Mikäli jokainen 500 000:sta kävisi katsomassa yhdenkin ottelun viikossa, olisi jokaisen ottelu keskimääräinen katsojakeskiarvo noin 440 katsojaa per ottelu. Siis jokaisen ottelun. Moniko seuran toimihenkilö käy edustusjoukkueen peleissä? Kuinka moni vanhempi käy peleissä? Kuinka moni jalkapalloihminen käy peleissä? Yksittäisen ihmisen suurin tuki seurallaan ja yhteisölleen on käydä otteluissa. Ostaa pääsylippu ja käyttää palveluita. Näin seura saa resursseja kehittyä ja sen kiinnostavuus lisääntyy yhteistyökumppaneiden silmissä. Koska sinä olet viimeksi käynyt oman joukkueesi jalkapallo-ottelussa ja nauttinut pelistä paikan päällä?

Kakkosen kovin nimi löytyy penkin päästä

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 3.5.2016

Porilaiset Musan Salama ja FC Jazz  -organisaation kakkosjoukkue PPT pelaavat Kakkosen C-lohkossa (länsi-pohjoinen).  Kakkonen pelataan kolmessa 12 joukkueen lohkossa. Otteluita joukkueille tulee vain 22, joten jokaisen ottelun painoarvo on iso. Varsinkin kun lohkojen kolme viimeistä putoavat kolmoseen.

Kakkosen minimikustannukset sarjan läpiviemiseksi ovat noin 50 000 euroa ilman minkäänlaisia pelaajakorvauksia. Mikään halpa sarja ei Kakkonenkaan ole.  C-lohkossa pelaaminen tuo lisäkustannuksia noin 5000 euroa verrattuna B-lohkossa (etelä) pelaamiseen. Lohkojako ei nostanut kustannuksia suhteellisesti niin paljon kuin seuroista annettiin keväällä ymmärtää. Vaikutti siltä, että verrokkina käytettiin sitä, että kaikki ottelut olisivat olleet kotiotteluita? Päätös kolmeen lohkoon siirtymisestä on julkaistu 24.11.2014 klo 13.34 joten kustannusten nousu on ollut tiedossa. Lohkojaosta riippumatta.

C-lohko tuo uusia, mielenkiintoisia ja kokeneita joukkueita Poriin. Sarjan suosikit ovat AC Kajaani, VIFK ja OPS.  Sarjan kovin nimi löytyy JS Herculesin (Oulu) penkin päästä. Joukkueen päävalmentaja on Daniel Amokachi. Takavuosien Nigerian maajoukkuetähti muistetaan MM-kisoista ja esityksistään Valioliigan Evertonista. Amokachi on tehnyt myös ensimmäisen nykymuotoisen Champions Leaguen maalin Bruggen paidassa Moskovan ZSKA:ta vastaan.

MuSa oli Kakkosen lohkossaan 2015 hienosti toinen ja varsinkin kauden aloitus oli äärettömän vahva. Salaman talvikausi on ollut aavistuksen rikkonainen. Päävalmentaja Matti Santahuhta on koko valmennusuransa luottanut 4-4-2 taktiikkaan, jossa keskikentälle muodostetaan ns. timantti. Mielenkiintoista seurata, onko Santahuhta valmis viilaamaan taktiikkaansa, mikäli siihen tulee tarvetta.

Juuri ennen kauden alkua MuSa veti tutut kaniinit hatusta. Verneri Salminen tuo pallollisen pelin lisäksi valtavasti johtajuutta MuSan pelaamiseen. Lisäksi vanhat tutut Plumb Jusufi ja Bilal Velija nostavat joukkueen tasoa merkittävästi.

Mikäli MuSa pystyy säilyttämään pelissään viime vuoden Metsäpirtin hengen yhdistettynä balkanilaiseen taitoon, se menestyy ja on vahvaa keskikastia. Varsinkin kotikentällään Salama Groundilla joukkue on vahva ja vaikeasti voitettavissa.

Riku Paularinteen valmentama PPT pelaa ensimmäistä kauttaan Kakkosessa. PPT koostuu kolmentyyppisistä pelaajista. Pitkään joukkueessa mukana olleista, nousevista junioreista ja edustusjoukkue FC Jazzin pelaajista. Paularinne suosii aktiivista pelitapaa jossa kontrolloidaan palloa. Taidollisesti joukkue on hyvää Kakkosen tasoa, mutta sen pitää olla valmis myös tarvittaessa vastaamaan fyysiseen peliin ja oltava henkisesti kova.

PPT:ssä pelaavien pelaajien pitää olla vielä matkalla johonkin. + 20-vuotias pelaaja joka ei kolkuttele Ykkösen kokoonpanon portteja ei ole enää nuori lupaus. Kentällä pitää nähdä tulevaisuuden nimiä, jotta Kakkosessa pelaaminen on perusteltua. Lisäksi PPT:n tehtävä on tukea edustusjoukkue FC Jazzin toimintaa. Oman haasteensa organisaatiolle tuo myös A-nuorten pelaama SM-sarja, jossa vanhimmat pelaajat ovat 20-vuotiaita. Nousijajoukkueelle on tulossa kova kausi, mutta sillä on mahdollisuudet säilyttää sarjapaikkansa.