Liittokokoustriangeli

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 16.3.2016

Suomifutiksen ylin päättävä elin, liittokokous, pidetään Tampereella huhtikuussa. Esityslistan tärkein kohta on liite 2, toimintastrategia 2016-2020, jossa määritellään mm. pelaajakehityksen linjauksia. Liite ei ole julkinen runsas kuukausi ennen kokousta ja asiasta ei käytännössä ole käyty minkäänlaista julkista keskustelua.

Kentän johtavien operatiivisten toimijoiden tahtotila on saada resurssia piirien hallinnosta kalkkiviivojen sisäpuolelle. 12 piirin tarpeellisuus puhuttaa kulisseissa, sillä piiriorganisaatiomalli on 1930-luvulta. Ajalta ennen kännykkää ja sähköpostia. Liittokokouksen keskeiset tehtävät ovat toimintastrategian vahvistaminen ja puheenjohtajien valinta tulevalle nelivuotiskaudelle.

Nykyinen puheenjohtaja Pertti Alaja on saanut paikoitellen osakseen kovaakin kritiikkiä. Suuri osa kritiikistä on kohdistunut hänen luottamustoimiinsa FIFA:ssa. Alajalle ei ole ilmaantunut haastajaa puheenjohtajavaaliin ja hänen jatkonsa puheenjohtajana lienee selvä. Varsinkin kun kaikkien 12:n piirin puheenjohtajat asettuivat jokin aika sitten yksimielisesti istuvan puheenjohtaja Alajan taakse. Piirien puheenjohtajat olivat asiassa aloitteellisia, ei Alaja.

Asiantuntijapiireissä täydellistä tukea pidettiin hieman yllättävänä, sillä varsinkin suurimpien piirien, Uudenmaan ja Helsingin tiedetään suhtautuvan moniin Palloliiton tekemisiin nihkeästi. Lisäksi Veikkausliiga-seurat eivät ole olleet tyytyväisiä siihen, miten heitä on kuunneltu päätöksenteossa. Joka tapauksessa Alaja nauttii vahvaa luottamusta ja hän jatkaa puheenjohtajana.

Näyttääkin siltä, että taktiset muutokset tehdään varapuheenjohtajapelissä. Näitä paikkoja on kaksi. Uudenmaan tai Helsingin piiri on saamassa oman edustajansa varapuheenjohtajaksi ja Mr. HJK Olli-Pekka Lyytikäinen on vahvoilla toiseksi varapuheenjohtajaksi. Toinen nykyisistä varapuheenjohtajista on huhujen mukaan jo ilmoittanut vetäytyvänsä.

Liittokokouksen kuuma peruna tullee olemaan 12 piirin kohtalo. Esittääkö toimintastrategia, että piiriorganisaatiot lopetetaan joko osittain tai kokonaan? Tämä on myös Alajan tahtotila. Myös siksi piirien puheenjohtajien esiintulo yllätti.

Muutoksessa aina joku menettää tittelinsä.  Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että suuri osa liittokokousedustajista istuu oman nykyisen piirinsä piirihallituksessa. Mitkä asiat todella vaikuttavat, kun tärkeää nelivuotisstrategiaa päätetään? Voiko toimintastrategiaesitys muuttua kokouksen aikana, jos se uhkaa liikaa liittokokousedustajien nykyisiä titteleitä? Mielenkiintoiseksi kokouksen tekee myös se, että ensin päätetään toimintastrategia ja vasta sen jälkeen puheenjohtajat.

Etukäteen lienee nyt varmistettu, että muutoksen tullessa piirit saavat itsenäisesti organisoida mahdolliset yhdistymiset tai muut järjestelyt ilman suurempaa ohjausta. Tai sitten uudistusta ei tule. Mene ja tiedä, en ollut piirien puheenjohtajien sähköpostilistalla. Toivottavasti tämä triangeli, toimintastrategia-piiriuudistus-puheenjohtajavaali tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen suomalaiselle jalkapallolle.

Piirien hallintoa pitää purkaa ja lisätä resurssia kentälle. Nyt liian harva piirityöntekijä pystyy tuottamaan lisäarvoa pelaajakehitykselle. Suomifutis tarvitsee vahvan strategian, jonka pääpainopiste on kentällä. Kalkkiviivojen sisäpuolella. Siihen tarvitaan kaikki resurssit.