20.10.1996. Syksyinen iltapäivä Pietarsaaren Keskuskentällä. Toista puoliaikaa on pelattu 47.08. Viimein tuomarin pilli soi. Kolme kertaa. Kaksi lyhyttä ja yksi pitkä. Muutamia sekunteja myöhemmin on vain iso kasa yltä päällä kurassa olevia pelaajia ja taustahenkilöiltä. Aika pysähtyy muutamaksi minuutiksi. Äänet katoavat ympäriltä.
Runkosarjan jälkeen (22 ottelua) joukkueet jaettiin ylempään ja alempaan loppusarjaan. Jäljellä oli viisi ottelua. Ylempään loppusarjaan lähdettiin äärimmäisen tasaisesta pistetilanteesta. FF Jaro 37, FC Jazz 37, TPS 37, FinnPa 35, FC Inter 35 ja MyPa 33. Jokainen ottelu oli kuin finaali.
Ennen mestaruuden ratkaisevaa viimeistä ottelua Pietarsaaren keskuskenttä oli sateiden jälkeen käytännössä pelikelvoton. Kentälle oli ajettu tuhansia kiloja hiekkaa. Alkuverryttelyssä vaihtonastakengät löivät melkein kipinää. Ottelu päättyi FC Jazzin voittoon 1-0. Maalintekijänä Luiz Antonio.
FC Jazzin joukkue oli muuttunut paljon kolmessa vuodessa. Käytännössä vain neljä avauksen pelaajaa oli vuoden 1993 joukkueesta. Osittain myös loukkaantumisten takia.
1996 mestaruus on jäänyt Porissa ehkä hieman vuoden 1993 mestaruuden varjoon. Yksi syy tähän on varmasti se, että viimeinen ottelu pelattiin Pietarsaaressa. Toinen se, että mestaruus oli jo kerran voitettu. Lisäksi vuoden 1996 joukkueen pelityyli poikkesi vuoden 1993 joukkueesta, vaikka 1996 joukkue tekikin toiseksi eniten maaleja Veikkausliigassa, yhden vähemmän kuin MyPa.
FC Jazz 1996 joukkueen menestys perustui pelaajien näyttämisen haluun ja voitonnälkään. Ei parhaisiin yksilöihin. Syitä oli monia. Osa oli pelannut alasarjoissa, loukkaantumiset, väärässä paikassa väärään aikaan ja niin edelleen. Suurimmalla osalla ei ollut minkään väristä mitalia.
Henkilökemioilla oli myös suuri osuus menestykseen. Joukkueessa pelasi vuosia yhdessä olleita pelaajia ja kaveruus- ja ystävyyssuhteet olivat vahvoja myös kentän ulkopuolella. Tähän kuuluivat myös pelaajien puolisot. 1996 joukkuekuvaa katsoessani ensimmäinen sana joka mieleeni nousee on ”ystävyys”.
Jälkikirjoitus: Mestaruuden jälkeisenä tiistaina vietettiin torijuhlaa. Paikalla oli useita tuhansia kannattajia. Jokainen haasteltiin vuorollaan ja kaikki kiittivät enemmän tai vähemmän herkässä mielentilassa pääasiassa perhettään ja lähipiiriään. Paitsi hyvä ystäväni Janne ”Puppe” Puputti. Urbaanilegendaksi muodostuneessa puheessaan hän osoitti kiitoksensa ”Vesilaitokselle ja Ruosniemelle”. Silloiselle ja nykyiselle työnantajalleen sekä kasvuympäristölleen. ”Puppe” haluaa näin aavistuksen jälkikäteen kiittää myös perhettään, sukulaisiaan ja ystäviään.
